Alan oikeasti epäillä, että minulla on ahmimishäiriö. Joku tässä mättää.
Syön välillä ihan hillittömiä määriä. Esimerkiksi tänään keitin itsellene makaroneja ja lastasin niitä lautasen _täpö_täyteen. Sen jälkeen mahani oli jo todella täynnä, MUTTA makaroneja oli jäänyt yli vielä toisenkin lautasellisen verran ja vedin sitte neki. Ja nyt on sitte ihan saatanan huono olo. Yritin käydä oksentamassa (en ole mitään bulimiaa hankkimassa, vaan oli yksinkertaisesti niin helvetin täys olo) ja se ei onnistunu.
Ja toi ei oo mitään "kerran jouluna kävi näin", vaan aina jos on jotain vähänki tavallista parempaa ruokaa, niin ahdan sitä jokasesti ruumiinreiästä sisään.
Tai ehkä oon vaan sitte nii ahne.
Hommasin muuten tommosia veteen sekotettavia EasyDiet-juttuja joitten pitäs hillitä makeenhimoa. Toivottavasti ne toimii. :F
Viimeks ku kävin vaa'alla nii olin laihtunu 2 kiloa, mikä tarkottaa, että painan nykyään 73 kiloa, mikä taas tarkottaa, että oon päässy takas normaalipainoon! ....Tosin oon syöny tässä muutaman viime päivänä ihan kauheesti, joten ne kaikki on saattanu tulla jo takas.
Pitäs hankkia kotiin vaaka.
Mutta joo, piti mun muustaki ku syömisistä kirjottaa.
Nimittäin tulevaisuudesta. Joku tulee näillä näkymin menemään perseelleen. Oon nyt siis 9. luokalla ja pitäs päästä johonki jatko-opiskelupaikkaan. Harmi vaan että todistuksen keskiarvo on tasan 6.
Vihaan tätä elämää, kun aina on kaikkia odotuksia ja paineita. 7-vuotiaana laitetaan kouluun ja siitä lähtien pitää koko loppu elämä tehä TÖITÄ, TÖITÄ, TÖITÄ. Ja jos et tee, niin oot yhteiskunnan loinen.
Haluisin vaan jäädä kotiin makaamaan. Mitä vitun järkeä on tehä töitä, tai ylipäänsä mitään, kun kuitenkin kuolema tulee ja mitä sä sitte enää teet sillä sun "hyvin eletyllä elämällä".
Miks pitää hankkia perhe, ansaita rahaa ja kokea elämyksiä? Ei niillä mitään siellä haudassa tee.
